Ristiriitojen Jorma Ollila ja Nokia

Jorma Ollila aloitti pestinsä Nokian toimitusjohtajana vuonna 1992. Suomi oli kovaa vauhtia matkalla kohti maan historian syvintä lamaa. Yhtiössä käytiin raakaa valtataistelua pääjohtaja Simo Vuorilehdon ja toimitusjohtaja Kalle Isokallion välillä, toimialajohtajat puolestaan käyttivät tilaisuutta hyväkseen.

Ollila ei ollut itsestään selvä valinta Nokian johtoon. Alun perin Kalle Isokallion seuraajaksi kaavailtiin Timo Koskea, jota kuvailtiin Steve Jobsin tyyppiseksi visionääriksi. Koski menehtyi vuonna 1988 ja keskustelua alettiin käydä ulkomaisesta omistuksesta. Vuorilehto vakuuttui Ollilan koulutuksesta. Ollila on opiskellut kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui valtiotieteen maisteriksi ja valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta, jossa hän opiskeli teknillistä fysiikkaa. Vuonna 1978 Ollila suoritti London School of Economicsissa (LSE) taloustieteen MSc-tutkinnon. Ennen Nokiaa Ollila oli työskennellyt mm. amerikkalaisessa Citibankissa, joka rekrytoi hänet suoraan koulusta.

Nokian entinen johtotason työntekijä muistelee, että Ollilan aloittaessa toimitusjohtajana hän sai välittömästi kuulla kunniansa Ollilan huutaessa hänelle, ettei työntekijä tee mitään kasvattaakseen bisnestä ja puheenvuoroa tukivat useat kirosanat. Tammi-helmikuun vaihteessa vuonna 1992 Ollila puhuttelee koko Nokian pääkonttorin henkilökuntaa äkäisesti ja vaati heiltä valan lojaaliudesta. Ollila painotti, että valtataisteluihin kuluu yrityksessä liikaa aikaa. Mm. kaiken ylittävän lojaaliuden vaatiminen on tuonut rinnastuksia uskonnolliseen lahkoon.

1

Ollilan vahvuutena ovat hänen laajat ja kansainväliset verkostonsa. Hän on älykäs ja työskentelee järjestelmällisesti ja kurinalaisesti, jopa niin vahvasti että häntä on verrattu koneeseen. Kännykkäbisneksen lisäksi Ollila keskittyy analysoimaan maailmantaloutta ja -politiikkaa ja kykenee hallitsemaan sekä pieniä että suuria kokonaisuuksia suvereenisti. Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria kuvailee Jorma Ollilaa poikkeukselliseksi ihmiseksi ja toteaa tämän olevan luonteelta äärimmäisen kurinalainen ja määrätietoinen. Yksi Ollilan entisistä alaisista toteaa, että hänen mielestään Ollilla on huomattavasti enemmän asiaosaamista verrattuna useisiin muihin saman tason johtajiin.

Kun vuonna 1992 uusi toimitusjohtaja alkoi tavoitteellisesti kasvattaa ja kansainvälistää matkapuhelin- ja verkkobisnestä asiakkaat suhtautuivat projektiin epäillen. Tavoitelukuja pidettiin täysin epärealistisina. Kymmenen vuoden kuluttua tästä Nokia on onnistunut tekemään taloushistoriaa eikä ainoastaan Suomen, vaan koko maailman mittakaavassa. Vuosituhanteen vaihteeseen saavuttaessa Nokiaa on kiittäminen viidenneksen osuudesta viennissä ja yritysveroissa ja se vastasi puolesta Helsingin pörssin vaihtoa. Joka vuosi myyntimäärät kymmenkertaistuivat. Nokialaiset tulivat tunnetuksi siitä, että he tekivät töitä taukoamatta ja sitoutuivat työpaikkaansa ainutlaatuisella tavalla. Henkilökunta on tottunut sietämään jatkuvaa muutosta ja muutosvastarinta on vähäistä.

Ollilalla oli Nokiassa aina aisaparinaan ihmislähtöinen johtaja, joka kiersi selittämässä mitä päätökset käytännössä tarkoittivat. Ollila koettiin usein pelottavana, joten aisapari oli tarpeen. Yhdessä johtajat olivat todellinen dream team. Aluksi tehtävässä toimi Hintikka ja sen jälkeen Pekka Ala-Pietilä. Ollilan työtapaa kuvailtiin alaisten keskuudessa maaniseksi. Hän oli jatkuvasti kiinni tietokoneen ruudussa ja puhelimessa, ja palavereissa hän halusi kuulla alaisiltaan ainoastaan kolme tärkeintä asiaa eikä mitään muuta. Ollilan kerrotaan saapuneen töihin aina sunnuntaina iltapäivällä valmistautumaan uuteen viikkoon. Ollila vaati paitsi itseltään, myös alaisiltaan täydellisyyttä ja työntekijät joutuivatkin usein huomattavan paineen alle.

3

Nokia sai kiittää kasvustaan paitsi onnistunutta strategiaa ja johtamista, myös suotuisaa markkinatilannetta. Nokian alamäki sai alkunsa optioiden laukeamisesta 1990-luvun lopusta ja useiden avainhenkilöiden äkkirikastumisesta, jota he eivät osanneet käsitellä. Mukavuudenhalu ja laiskuus valtasivat alaa, innovaatiot puuttuivat. Yksi Nokian suurista virheistä oli myös Yhdysvaltojen markkinoiden ohittaminen 1990-luvulla. Lopullisesti dream team kaatui, juristitaustainen Olli-Pekka Kallasvuo nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 2006. Myöhemmin myös Ollilan hallituksia on kritisoitu voimakkaasti kompetenssin puutteesta. Mutta Nokian kymmenen menestysvuotta jäävät historiaan.